Joogassa, kuten koko elämässä, on välillä helpompia jaksoja ja toisinaan kovinkin haastavaa.
Joogaharjoitukseni peilaa kulloistakin elämäntilannettani
Olen huomannut, että oma Astangajoogaharjoitukseni sahaa käyrän lailla ylös ja alas riippuen tunteistani ja elämäntilanteestani. On kerrassaan kutkuttavan ihanaa oleskella joogakäyrän huippuhetkissä, siellä missä vinyasa vie soljuvasti. Harjoitukseni on tällöin samaan aikaan kevyttä ja voimakasta, mieleni kirkas ja avoin. Kaikki on niin kovin pirskahtelevaa. Tällaista ihanaa joogan nousukautta koin alkuvuodesta Thaimaassa ja Balilla, missä joogasin taianomaisissa tunnelmissa.
Toisinaan taas kaikki tuntuu tahmealta ja vaikealta. Korona-kevääni oli Suomessa hyvin työntäyteinen ja stressaava, ja se osittain vaikutti negatiivisesti joogaharjoitukseeni. Kuuliaisesti rullasin joogamattoni auki kuutena aamuna viikossa ja aloitin harjoittelun nöyrin mielin. Huomatakseni usein, että joogani ei oikein kulkenut ja monet asanat olivat yllättävän vaikeita. Välillä jopa tuntui, että harjoitukseni oli raskasta kuin suossa rämpiminen. Sydämessäni tiesin, että haastava aika olisi vain väliaikaista, koska vastakohdat kuuluvat elämään.
Oman harjoituksen kehittyminen
Vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, harjoittelen ja harjoittelen. Minulla on harjoituksessani isoja asioita, jotka koetan saada sujumaan. Uuden opettelu ja muutokset tuntuvat aina vaikeilta. Kun saan vielä muutaman ratkaisevan lukon kehossani ja mielessäni murrettua, niin tilanne helpottuu.
Juuri nyt joogakäyräni on ihanassa nousukiidossa ja minusta on taas oikein mukavaa harjoitella. Meillä on täällä Porvoossa todella loistavat puitteet Astangajoogalle. Nautin myös näistä lämpimistä kesäpäivistä, lomasta ja perheestäni.
Asanan olemus
Monesti asanoiden kohdalla on niin, että silloin kun vielä niihin ei pääse kunnolla, ne tuntuvat todella raskailta ja hankalilta. Jotta Astangassa pääsee eteenpäin, pitää joskus vähän pakittaa taaksepäin. Pitkän harjoittelun tuloksena sitten jonain päivänä keho avautuu ja saavuttaa asanan oikean olemuksen ja tavallaan sulautuu siihen tullen yhdeksi. Silloin huomaa, miten kevyeltä ja ihanalta asana tuntuukaan. Ymmärrys ja tunne on kokonaisvaltainen.
Odotukset tuovat pettymyksiä
Yritän elämässäni ja joogassa olla asettamatta tavoitteita kovin korkealle, mutta se on minulle vaikeaa. Janoan menestystä, rakastan voittamista ja haluan hallita kaikkea. Ahkeroinnilla ja manifestoinnilla saavutan usein unelmani ja haaveeni.
Ymmärrän, että minun olisi niin paljon helpompaa vain olla tietoisesti läsnä tässä hetkessä ja nauttia kaikesta hyvästä, mitä elämässäni ja harjoituksessani jo on. Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mutta en pysty vielä aidosti riisumaan kaikkia odotuksiani. Kun tavoitteet ja määränpäät on kerran asetettu, niistä luopuminen on vaikeaa.
Kohti tasapainoa ja takertumattomuutta
Olisi mahtavaa saavuttaa elämässä ja joogassa tasapaino ja olla takertumatta mihinkään, päästää irti. Miten upeaa olisikaan, kun voisi vain asioiden ja harjoituksen antaa olla. Antaa seesteisesti tapahtua sen minkä kulloinkin kuuluu tapahtua ja tarkkailla asioita. Minulla on vielä pitkä matka kuljettavanani. Matkaeväiksi toivon paljon kärsivällisyyttä, lempeyttä ja hyväksyntää itseäni ja harjoitustani kohtaan.
Lasten jooga tuo minulle onnistumisia ja iloa
Ohjatessani lasten joogaaa koen onnistumisia ja puhdasta iloa. On ihanan vapauttavaa joogata lasten kanssa rennosti liiemmin suorittamatta mielikuvituksen voimalla. Lapsijoogassa juttu ei ole se, miten puhtaasti asanoiden linjaukset menevät. Ohjatessani lasten joogaa, joogakäyräni on lähes aina huipussaan, ja se jos jokin on palkitsevaa ja ihanaa.
Syksyllä starttaan taas viikottaiset lasten joogatunnit täällä Porvoossa 6-9-vuotiaille lapsille. Nyt kesällä pidän vain yksityistunteja ja lasten joogasynttäreitä. Ihanaa kesää!
